neuvonpitoa taideluokassa ennen tositoimiin ryhtymistä

 

ma 11.6.2012
Maarit järjesti kesälomamme iloksi viiden päivän kurssin, jossa maalaamme vanhojen mestareiden tapaan, mutta käytämme nykyajan mahdollisuuksia värien kuivumisen nopeuttamiseksi.  Se tarkoitti esimerkiksi "maalaushyytelöä", joka kuivattaa öljyväriä siinä määrin, että ehdimme viikon aikana maalata töihimme usean kuultavan kerroksen.

Päivä alkoi kuvien katselulla.  Maaritilla oli herkullisia kukkakuvia, joista saimme valita mieleiset mallikuvat.  Olimme pohjustaneet kankaat okralla, joka kauniisti kuulsi ensimmäisten maalipintojen alta.  Minä odotan kovasti, että saan viikossa sellaisen tietopaketin, että pääsen kokeilemaan tekniikka ihan omiin aiheisiin.
 

ensimmäinen kukkamaalaus ensimmäisen maalauspäivän jälkeen
 

ti 12.6.2012
Oli hauska jatkaa maalaamista, kun ensimmäiset väripinnat ehtivät kuivua yön aikana.  Minä tein uusia kerroksia kukkatyöhöni.  Myös eilen aloittamani tulppaanit edistyivät.  
 

mallikuvat
 

oma versio tulppaaneista osoittautui yllättävän vaikeaksi

 

kukkatyö edistyi toisena maalauspäivänä näin pitkälle

 

ke 13.6.2012
Helsinkiin saapui kesä.  Maalasimme ikkunat avoimina.  Kukkatyöni sai lisää yksityiskohtia.  Olin itsekin hämmästynyt, miten eläväksi se muuttui työstämisen tuloksena.  
 

kukkamaalaus kolmantena maalauspäivänä

 

Jatkoin myös tulppaanien parissa.  Olin jo vähällä luovuttaa, kun työ ei edistynyt.  Onneksi Maarit antoi hyviä neuvoja.  Tässä tämän päivän edistys:
 

tulppaanit toisen maalauspäivän jälkeen
 

Maalausviikkoon on sisältynyt myös kulttuuria.  Kävin eilen ystäväni Liisan kanssa kiertämässä Helen Schjerfbeckin näyttelyn Ateneumissa.  Kävimme katsastamassa hänen töitään yhdessä myös edellisessä suurnäyttelyssä tasan 20 vuotta sitten.  Oli ilo nähdä, että maalaukset puhuttelelivat edelleen. 

Tänään tutkailimme kurssitoveri Marin kanssa Heikki Marilan upeita kukkamaalauksia Amos Anderssonilla.  On jännittävä huomata, miten paljon oma maalaaminen vaikuttaa teosten katseluun.  Tarkkailimme maalauksia ensin kaukaa.  Sen jälkeen tutkimme pintaa ja yritimme arvailla teknistä toteutusta, joka oli kerrassaan komea.

to 14.6.2012
Kukkamaalaukseni sai päivän aikana lisää sävyjä, kun maalasin uusia kerroksia ja korostin yksityiskohtia.  Iltapäivällä jätin sen kuivumaan ja siirryin irrottelemaan kevätkukkien parissa.
 

kevätkukkakimpussa on poimulehtiä ja akileijoja


aloittelin myös kirsikanoksaa, mutta se jäi pahasti kesken

 

pe 15.6.2012
Viimeinen kurssipäivä vilahti ohi aivan liian nopeasti.  Maarit pääsi esittelemään meille loppuvernissauksen tehoa, kun pari kurssilaista sai maalauksensa valmiiksi.
 

opettaja esittelee miten loppuvernissaus tehdään

 

Oli hieno nähdä, miten maalaukset saivat lisää syvyyttä ja kiiltoa.  Odotan, että pääsen itsekin herkistelemään.  Päivän päätteeksi katsoimme työt.  Saimme viikossa yllättävän paljon aikaiseksi, kiitos hyvän kuivumishyytelön.  Tästä on hyvä jatkaa.
Lena, kerran kukkamaalari, aina kukkamaalari

 

viikon työt katselussa


tässä minun kukkani ennen loppuvernissaa

 

kotitehtävät katselussa
 

pe 8.6.2012
kritiikki ja akvarelleja ulkoilmassa
Eila piti meille oikein rakentavan kritiikin.  Hän löysi enemmän myönteisiä kuin kielteisiä juttuja itse kunkin kotitehtävistä.  Minä sain kuulla, että kaikki kolme työtäni olivat maalauksellisia, niissä oli tunnelmaa ja ne muodostivat yhtenäisen sarjan.  Nämä sanat hivelivät korvia.  No miinuspuolella oli, että vuoristomaisemassa tie oli liian yksitoikkoinen ja etualan olisi pitänyt olla vahvempi.  Tyttösistä Eila piti.  Aurinkovarjokuvassa hän toivoi lisää selkeyttä etualalle.  Kiitteli kuitenkin taustan käsittelyä.  Joten kaiken kaikkiaan olin kovasti tyytyväinen.

Ruokatunnin jälkeen saimme pikaopastuksen iltapäivän ja huomisen akvarelliaiheisiin.  Teemana oli vesi ja kivet.  Ei siis mitenkään helppo aloitus.  Aurinko paistoi, kun kävelimme vanhankaupungin lahdelle.  Valkoposkihanhet olivat tuoneet untuvikot rantaveteen.  Koiranputket kukkivat valkoisina röyhyinä.  Istuimme maalaustarvikkeiden kera kalliolla ja ikuistimme veden välkettä sekä heijastuksia.  Rantakivet olivat kiitollisempia kohteita, sillä ne eivät väreilleet.
 

rantakiviä


vettä ja kallioita

Iltapäivän kritiikissä laitoimme päivän aherruksen jälkeen työt taideluokan seinälle.  "Sinä olet todellinen akvarellisti", Eila kommentoi töitäni.  Olin todella otettu siitä, että samalla viikolla sekä Marjukka Paunila että Eila Ekman-Björkan - siis taiteilijoita ja opettajia molemmat - ovat arvostaneet akvarellimaalauksiani.  Eipä opiskelija tässä vaiheessa voi enempää toivoa.


la 9.6.2012
akvarellimaalausta ja nyyttikestit
Iltapäiväksi säätiedotus lupasi sadetta.  Jo aamulla ilmassa oli muutamia vesitippoja, mutta se ei meitä pelottanut.  Pakkasimme akvarellitarvikkeet matkaan ja siirryimme läheiselle rannalle jatkamaan veden tarkkailua.  Kunnes sade kasteli jo valmiiksi märän maalauksen.  Loppupäivä vierähtikin sitten sisällä.  Onneksi olin ottanut valokuvia muistin tueksi.
 

heijastuksia


rantakivikkoa


heijastuksia nämäkin

Katselimme iltapäivällä maalausurakan tulokset.  Saimme vieraiksi momu (siis monimuoto) kakkosryhmän, joka maalasi yhtä aikaa viereisessä luokassa.  Myös nyyttikestit olivat yhteiset.  Eila kyseli tuntemuksiamme opiskelusta.  Oli kiinnostavaa kuulla kakkosten vaikutelmista.  He olivat innostuneita, vaikka maalaustehtäviä oli toisena vuonna ollut huomattavasti enemmän kuin ensimmäisenä. 
 

kiitimme opettajiamme kuohuviinipullolla ja onnittelukortilla, 
sain kunnian maalata sen kurssitovereiden pyynnöstä

Myös heidän pohdintansa lopputyön tekemisestä jäi askarruttamaan.   Opiskeluaika on lyhennetty aikaisemmasta neljästä vuodesta kolmeen.  Se tarkoittaa, että sama oppimäärä käydään läpi tiiviimpään tahtiin.  Lopputyön tekemiseen jää aikaa vain runsas puoli vuotta, joka on vähän.  Nyt olemme vielä villejä ja vapaita, mutta totuus iskee viimeistään vuoden kuluttua.

Saimme kesätehtäviksi maalata öljyllä kolme työtä, joiden aiheina ovat vesi, metsä ja pelto.  Sen lisäksi maalaamme vähintään neljä akvarellia kesämaisemista sekä piirtelemme kesäpäiväkirjaa luonneslehtiöön.  Myös kevätkauden portfolio tarkastetaan elokuun lopussa.  Joten ei tässä nyt ihan vapaita olla.  Vaan kaikki kuulostaa hauskalta, kun aikaa on yli kaksi kuukautta.
Lena, kesälomamaalari

taiteilijasiskot maalaavat yhdessä
 

Jaksan vieläkin ihmetellä, miten onnekas olen, kun sain uudesta kotikaupungistani Hämeenlinnasta heti kättelyssä oman työhuoneen Verkatehtaalta.  Aloitin kesäkauden Marjukka Paunilan akvarellikurssilla yhdessä kurssitoverini ja ystäväni Marin kanssa.  Meillä on ollut tosi tehokas maalausviikko.  Päivät olemme viettäneet akvarellien parissa, illat öljyvärimaailmassa.

 

Minun kotitehtäväni ovat taas valmistuneet viime tipassa, kiitos muuttokiireiden.  Mutta valmistuivat kuitenkin.

Lena, työhuonemaalari

 

neitokaiset olen maalannut koulusta saadun mustavalkoisen mallikuvan mukaan punaiselle pohjalle

 maisema on myös oma versio mallikuvasta


kolmannen tehtävän aiheena oli oma ympäristö impressionismin hengessä - tulkitsin sitä hyvin vapaasti

parvekkeellekin voi perustaa ateljeen

 

Muuttomme Hämeenlinnaan on nyt totta.  Miikapojan perhe muutti toukokuun puolessa välissä Kauklahteen ja me yritämme väistyä pikku hiljaa uuteen kotiimme.  Elämä sujuu parhaillaan muuttolaatikoiden sumassa, mutta öljyvärit olen ymmärtänyt pelastaa näkyville.  Maalaan nykyään Aulangontien asunnossamme rehevällä parvekkeellamme.  Kerrostalomme edessä on vihreä lehtiverho, sillä pihalehmukset ovat puhjenneet täyteen lehteen.  Viereisellä Ruutikellarinmäellä omenapuut ja kevätkukat ovat täydessä loistossaan.  Ei uskoisi, että keskellä kaupunkia voi olla tällainen idylli.

Minua kohtasi tänään onni.  Olen tiedustellut jo alkukeväästä asti Verkatehtaalta työhuonetta, sillä öljyvärimaalaus kerrostalohuoneistossa ei onnistu talven tullen.  Sain Arx-talosta tarjouksen yhdeksän neliön työtilasta kymmenen euron neliöhiintaan.  Pidin sitä kalliina, mutta kun näin tilan, olin myyty.  Isot ikkunat ja kymmenen minuutin kävelymatka kotoa ratkaisivat.  Eiköhän minulla tässä iässä ole varaa maksaa siitä, mitä oikeasti arvostan.
Lena, hämeenlinnalainen