Joulun ja uuden vuoden välipäivinä satoi silkkaa vettä, myrskytuuli puhalsi ja sähköt olivat poikki tuntikausia.  Vaan se ei haitannut maalaamista.  Käytin päivien valoisat tunnit hyväksi.  Tässä ensimmäinen yritys omasta versiosta Klimtin tapaan.  Työ on vielä kovasti kesken, mutta ideana on ikuistaa Friza Riedlerin nuoruudenkuva.  Tai oikeammin oma kuvitelma siitä.  Tai voisihan se olla hänen tyttärensä muotokuva.

Olen nauttinut öljyvärimaalauksesta täysin rinnoin.  Minä, joka olen vannonut ensin akvarellin nimeen ja sittemmin grafiikan, tunnen itseni täysin luopioksi.  Öljyväreissä minua kiehtoo se, että pohjakerrokset voi tehdä hyvinkin summittaisesti (näin kyllä akvarelleissakin).  Jatko on helppoa, sillä uusi värikerros peittää edellisen, mutta kuultaa kuitenkin alta.  Mutta se kiilto!  Esteetikkona olen huomannut, että öljyvärissä on se jokin, jota kaipaan.
Lena, taas innoissaan uusista mahdollisuuksista