komea naissarjani pääsi ulos lumihankeen valokuvaan - nyt kun eteläänkin satoi vähän lunta, kylmä valo paljastaa kaiken

Olen maalannut antaumuksella Klimtin naisia.  Tosin viimeisin versio niistä on oma tulkinta.  Nojatuolin kuviointi oli se juttu, joka sai maalaukset elämään.  Ihailen Klimtin töissä hänen koristeellista otettaan, joka tuo niihin oman ilmeen.  Jugend - tai art nouveau - on aina ollut sydäntäni lähellä.  Ehkäpä siinä oli syy, miksi paneuduin tähän harjoitustehtävään täysillä.  Mitähän seuraavaksi?
Lena, hetken loppusuoralla